Kuvateksti

NÄIN PIZZAUUNIMME TEHTIIN

Kaikki alkoi heinäkuussa 2013. Vierasaitan pääty kaipasi kohennusta ja ajatuksena oli tehdä pergola /grillikatos tyyppinen vihreä keidas keskelle mäntykangasta. Niin kuin yleensä, suunnitelmat muuttuivat matkan varrella.....

Runkomateriaalina käytettiin lähimetsästä kaadettuja mäntyjä,joiden pinta käsiteltiin rautasulfaatilla.  Lattiamateraaliksi löytyi Tori.fi -sivustolta käytettyjä pihakiviä.

Tarkoitus oli tehdä vain matalahkot kaiteet ja antaa auringon paistaa sisälle....syksy ja sateet saivat mielen muuttumaan.

Talven kuluessa jostain tuli ajatus pizzauunin tekemisestä.Herkullisia pizzojakin tärkeämpi "motivaattori" oli halu kokeilla, miten uunin rakentaminen onnistuu. Nyt kun uuni on valmis, on mukavaa huomata, että homma kannatti. Jos oma työpanos unohdetaan, on pizzauunin hinta reilusti alle tuhat euroa.

Koska kyseessä on lähes kaksi tuhatta kiloa painava kokonaisuus, kannattaa perustusten tekoon paneutua perusteellisesti. Jossain lehdessä esitelty puuperustus tuntuu  aika heppoiselle ratkaisulle; ei ehkä kannata mennä sieltä,missä aita on matalin ja todeta vuosien kuluessa, että puu pehmenee, mutta kivi olisi ollut ikuista. Meidän pihamaamme on onneksi kuivaa kangasmaastoa, eikä routimisesta ole ollut ongelmia. Kaikesta huolimatta uunin perustukseksi valettiin laatta. Uunin alaosa muurattiin harkoista siten, että väliseinä jakaa tilan kahteen osaan, joihin voi varastoida polttopuita. Molempien osien suuaukot tehtiin vanhoista purkutiilistä.

Kuvateksti

Kuvassa näkyy valumuotti "kannelle", jonka päälle varsinainen uuniosa rakennetaan.

Kuvateksti

Seuraavaksi oli vuorossa arinan pohjan teko. Huomiota kannattaa kiinnittää arinan alle tulevaan eristykseen. Me käytimme leca-soraa, jonka joukkoon sekoitettiin sitovaksi aineeksi sementtiä ja vettä. Kerroksen paksuus on 50 mm. Kuivumisen jälkeen pinta tasoitettiin asennushiekalla.

Kuvateksti

Kenties kestävintä, mitä itänapuristamme tuodaan on venäläiset tulitiilet. Timanttilaikalla ja kovalla työllä niistä muotoiltiin varsinainen arina. Tiilet ladottiin paikalleen käyttämättä minkäälaista laastia. Pohja kannattaa tehdä mahdollisimman tasaiseksi, jos haluaa säästää pizzanpaistajan hermoja!

Kuvateksti

Ja taas valumuotin tekoa; tällä kertaa näkyviin tulevaa tasoa varten. Vanerin avulla tason etuosaan tehtiin pyöristykset kulmiin. Arinan ympärille laitettiin kerros villaa lämpölaajenemisen varalle

Kuvateksti

Vihdoinkin päästiin itse uunikuvun rakentamiseen. Eniten aikaa alaosan tekemisessä kului valujen kuivumiseen, maltti on valttia tässäkin asiassa. Uunin suuaukon ja kuvun muuraamisen avuksi tehtiin vanerimuotit. Kuvun halkaisija on 90 cm. Liian pientä uunia ei kannata tehdä, paistettaessa pitää olla riittävästi tilaa tulelle ja pizzojen käsittelylle. Tämä koko on mielestämme ehdoton minimi, aavistuksen isompikin olisi voinut olla. Mieti, montako pizzaa haluat paistaa samaan aikaan.

 

Suuosa on aavistuksen matalampi uunin puolella.

Ulomman kaaren yläosassa näkyy tulevan savupiipun paikka. Puukiiloista oli apua muuraamisessa.

Kuvateksti

Kuvateksti

Kuvateksti

Koko rakentamisen haasteellisin vaihe oli kuvun muuraaminen. Käytimme tulenkestävää valumassaa, joka kovettuu erittäin nopeasti! Massan saaminen "kolojen" pohjalle aiheutti aluksi päänvaivaa. Työ helpottui huomattavasti kun keksimme käyttää apuna kertakäyttöisiä pursotinpusseja. Päädyimme tuohon valumassaan koska tulitiililaastia voisi käyttää vain erittäin ohuena kerroksena ja tavallinen laasti ei ehkä kestäisi kovaa  kuumuutta. Tässä asiassa ei varmaankaan ole yhtä oikeaa totuutta, jokaisen kannattanee vertailla eri vaihtoehtoja ja valita niistä mieleisensä.

Kuvateksti

Viimeinkin päästiin koelämmittämään uunia; aluksi poltettiin pientä grillihiilikasaa...

Kuvateksti

....ja sitten paistettiin ensimmäinen koepizza!

Kuvateksti

Uunin ympärille laitettiin eristeeksi villaa ja sen päälle katiskaverkkoa. Kupu muotoiltiin lopulliseen muotoonsa kahdella kerroksella käsirappauslaastia.

Kuvateksti

Kuvateksti

Uuni on  käsitelty  kalkkimaalilla, joka kestää kosteutta hilseilemättä ja on helppo huoltomaalata.Käsittely tehtiin  kahteen kertaan jolloin pinnasta tuli hyvin peittävä.Käytössämme oli pienemmän valmistajan tuote, ei siis isojen valmistajien muovia sisältävä maali.



Kuvateksti

Pizzan paistamisessa ja tulen käsittelyssä käytetttävät välineet voi ostaa kalliilla hinnalla vaikkapa nettikaupasta tai sitten tehdä varsin edullisesti itse. Pizzalapiot on tehty vanhasta "tiskipöydän" kannesta rälläkällä leikkaamalla ja lamellihiomalaikalla hiomalla, vahviketaivutukset on tehty vasaralla. Vartena on käytetty harjanvarsia. Hintaa lapiolle tulee muutama euro.

Tulen kohentamista ja hiilloksen siirtelyä varten on tehty "hiilikoukku" oman mallin mukaan. Kaarevuus helpottaa hiilien siirtämistä ja tasainen sivu tuhkan poistamisessa. Kokemus on osoittanut, että tasaisen ja nopean paistumisen edellytys on se, että arina ei pääse jäähtymään; siksi hiilloksen paikkaa kannattaa vaihdella jos paistetaan useita pizzoja peräkkäin. Ennen pizzan laittamista uuniin kannattaa arina harjata kostutetulla luonnonharjasharjalla.

Kuvateksti

Tämä oli tilanne kesän 2014 alussa, ennen "pizzauuni ulos" -projektia. Kesän kuluessa valmistui uuni ja tuli tarve saada se ja ruokailijat katon alle.

Kuvateksti

Kattomateriaaliksi valikoitui lähes vahingossa Kupittaan Saven valmistamat kattotiilet, jotka olivat palvelleet kyläkoulun varastorakennuksen kattona vuosikymmeniä. Tämä inkojen aarretta muistuttava tiilikasa oli saanut viettää rauhallisia eläkepäiviä lähes kymmenen vuotta metsän suojassa kunnes se tori.fi- sivuston kautta päätyi jälleen katolle.

Kuvateksti

Elokuun lopulla näytti tältä. Kasvit olivat kasvaneet ja  uuni valmistunut. Lämmin, pimenevä syyskesän ilta kynttilöiden ja pizzauunin tulen loimussa höyryävää pizzaa nauttien on niitä elämän pieniä nautintoja. Toivottavasti tämä kertomus yhden pizzauunin rakentamisesta kannustaa jotakuta tee se itse -miestä tarttumaan toimeen. Jos haluat kysellä lisää projektistamme, laita sähköpostia osoitteeseen pizzauuni@luukku.com.

Kuvateksti

Grillikatosta kiertää risuaita, jonka korkeat "tolpat" toimivat humalasalkoina. Villiviinikin ehti kasvaa kesän kuluessa näkösuojaksi pihlajasta tehtyä säleikköä pitkin. Tässä ensimmäisen vuoden kasvua.

Kuvateksti

Kesäkukat ja krassit tuovat väriä suomalaiseen männikköön.

Kuvateksti

Tiiliä oli kaikkiaan n. 3500 kpl, joista grillikatoksen kattoon meni  850 kpl. Ylimääräisiä voi käyttää näinkin.

Kuvateksti

ELÄMÄ EI OLE PELKKÄÄ PIZZAA.....

Pizzan paistamiseen kuluu reilu kottikärryllinen koivua, ei siis kovin ekologista puuhaa....
Jos silti haluat aitoja makuja, käy katsomassa "lankkulohta ym. " -sivu!
Kaikissa projekteissa tarvitaan pääsuunnittelija......   ja vastaava valuhiekantarkastaja....ja tietysti esimaistaja...

Kuvateksti

Kuvateksti